Karikukon levinneisyys kattaa Euraasian pohjoisrannikot sekä Grönlannin, Kanadan ja Alaskan rannikkoalueet. Suomessa karikukko pesii ulkosaariston puuttomilla luodoilla. Se viihtyy erityisesti tiira- ja lokkiyhdyskunnissa. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu noin 3 000 paria. Laji on vähentynyt, ja vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa sen luokitus muutettiin elinvoimaisesta suoraan vaarantuneeksi.

Karikukon levinneisyys kattaa koko rannikkoalueen Kymenlaaksosta Ahvenanmaan kautta Perämeren pohjukkaan saakka. Ensimmäisen ja toisen atlaksen aikana karikukosta saatiin pesintään viittaavia havaintoja (vähintään mahdollinen pesintä) 391 ruudusta, mutta kolmannessa atlaksessa määrä jäi noin kolmeensataan. Varmojen pesimäruutujen osuus on laskenut samassa suhteessa. Muutoskartalla vallitseva värisävy on punakeltainen: etenkin sisäsaaristosta karikukko on kokonaan kadonnut tai sen esiintyminen on muuttunut entistä laikkuisemmaksi. Sisämaasta karikukko näyttää tyystin kadonneen.

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu