« »

Käpytikka (Dendrocopos major)

SV: Större hackspett, EN: Great Spotted Woodpecker

kuva tästä lajista

Käpytikka on Suomen runsaslukuisin ja yleisin tikkalaji. Käpytikat asuttavat kaikenlaisia metsiköitä, mieluisinta ympäristöä ovat aukkoiset ja valoisat metsiköt. Toisin kuin useat muut tikkalajit, käpytikka ei ole riippuvainen lahopuusta. Käpytikan paikallisiin runsauksiin ja esiintymiseen vaikuttaa eniten talviravinnon saatavuus, eli männyn ja kuusen siemensatojen vaihtelut, joiden seurauksena vuosien väliset suuret kannanvaihtelut ovat yleisiä. Lajin levinneisyys seuraileekin havupuiden levinneisyysrajoja; Tunturi-Lapista käpytikkoja ei löydä.

Maamme käpytikkakanta runsastui 1900-luvun puolivälin tienoilta 1980-luvulle, ja linjalaskentojen perusteella sama trendi on jatkunut myös viimeiset 15 vuotta, eritoten Pohjois-Suomessa. Runsastumiselle tarjottuja selityksiä ovat mm. puumäärän kasvu ja metsäalan laajeneminen talousmetsien runsastumisen myötä, talviruokinnan yleistyminen, sekä leutojen talvien yleistyminen. Kannan nykyiseksi kooksi arvioidaan 300 000–700 000 paria.

Uusimman atlaksen perusteella käpytikka esiintyy pesivänä 86 %:ssa maamme kaikista atlasruuduista. Vertailu kahden edellisen atlaksen yhdistettyyn aineistoon osoittaa selvän levinneisyysalueen laajenemisen Oulu–Kainuu -akselin pohjoispuolella, mikä tuskin johtuu pelkästään kartoitustehokkuuden kasvamisesta pohjoisen atlasruuduilla. Tämä viittaa lajin levinneisyyden laajentumiseen kohti pohjoista.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma249564,6 %
Todennäköinen51713,4 %
Mahdollinen3268,4 %
Yhteensä333886,4 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta