« »

Isolepinkäinen (Lanius excubitor)

SV: Varfågel, EN: Great Grey Shrike

kuva tästä lajista

Isolepinkäisen laaja levinneisyys kattaa suuren osan Eurooppaa ja Aasiaa sekä osan Pohjois-Afrikkaa. Lajista esiintyy useita alalajeja, joista etelänisolepinkäinen (L. meridionalis) on hiljattain erotettu omaksi lajikseen. Suomessa isolepinkäinen pesii harvalukuisena koko maassa etelärannikkoa ja saaristoa lukuun ottamatta, runsaimmillaan maan pohjois- ja länsiosissa. Levinneisyysalue on etenkin maan eteläisimmässä osassa rikkonainen. Isolepinkäisen tyypilliset pesimäympäristöt ovat puoliavoimia maastoja, kuten rämeitä, hakkuuaukkoja, harvoja tunturikoivikoita ja mäntyvaltaisia metsiköitä.

1900-luvun alkupuolella isolepinkäisen levinneisyys mitä ilmeisimmin rajoittui Lappiin, Kainuuseen, Pohjanmaalle, Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Savoon. Levinneisyys alkoi laajeta 1940- ja 1950-luvuilla, ja kannan kasvu ja levittäytyminen jatkui 1960- ja 1970-luvulla. Runsastumisen yhdeksi syyksi on esitetty metsätalouden tehostumista, jonka myötä myyrärikkaiden avointen hakkuuaukeiden osuus metsämaisemassa kasvoi huomattavasti. 1970-luvun kannanarvio oli noin 6 000–9 000 pesivää paria. Kuitenkin 1980-luvulla isolepinkäiskanta alkoi jostain tuntemattomasta syystä merkittävästi taantua, ja atlaksessa 1986–89 asutettujen atlasruutujen määrä oli noin 40 % pienempi kuin atlaksessa 1974–79. Kannanarvio 1980-luvulla oli 3 000–4 000 paria. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana isolepinkäinen on mahdollisesti jälleen runsastunut, sillä levinneisyysalue on jälleen laajentunut. Nykyinen kannanarvio on 6 000–9 000 paria.

Uusimmassa atlaksessa isolepinkäisestä saatiin pesintään viittaavia havaintoja noin 39 %:ssa maamme kaikista atlasruuduista; kahden edellisen atlaksen yhdistetyssä aineistossa vastaava luku on noin 35 %. Levinneisyysalue ei ole merkittävästi muuttunut, ja esiintymisruutujen määrän kasvu voi osin selittyä parantuneella kartoitustehokkuudella. Satakunnan pohjoisosista Pohjanmaalle ulottuva tiheä ruutukeskittymä liittyy vuoden 2009 erittäin tiheään myyräkantaan, joka houkutteli samalle seudulle pesimään myös muita pohjoisia myyräspesialisteja, kuten piekanoja.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma62716,2 %
Todennäköinen2406,2 %
Mahdollinen62116,1 %
Yhteensä148838,5 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta