Isokoskelo on koko Suomen alueella esiintyvä suurikokoinen vesilintu. Se pesii sekä sisämaan suurissa ja karuissa järvissä, joissa sekä saaristossa ja rannikolla. Usein isokoskelo pesii puun onkaloon tai uuttuun, mutta onkaloiden puuttuessa myös esim. isojen kivien koloon, katajien alle tai rakennusten koloihin/alle.

Suomen isokoskelokannan kooksi arvioidaan tällä hetkellä noin 25 000 paria. Isokoskelo on taantunut viime vuosina etenkin merialueella, minkä vuoksi se luokiteltiin silmälläpidettäväksi vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa (vielä v. 2000 laji luokiteltiin elinvoimaiseksi). Syitä taantumiselle ei tiedetä.

Isokoskelon taantuma ei näy sen levinneisyydessä: uuden atlaksen levinneisyyskartta on yleisesti ottaen hyvin samanlainen kuin kahden edellisen atlaksen yhdistetty kartta. Levinneisyys keskittyy sisämaassa itäiseen ja pohjoiseen Suomeen ja toisaalta merialueille.

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu