« »

Isokäpylintu (Loxia pytyopsittacus)

SV: Större korsnäbb, EN: Parrot Crossbill

kuva tästä lajista

Isokäpylintua tavataan maantieteellisesti melko suppealla Norjasta Länsi-Venäjälle ulottuvalla alueella. Suomessa sitä tavataan lähes koko maassa, Tunturi-Lappia lukuunottamatta. Isokäpylintu on erikoistunut voimakkaalla nokallaan männyn siementen syöntiin, ja lajin tapaa varmimmin juuri mäntykankailla. Suomessa isokäpylinnun levinneisyys on laikuttaista, ja tiheimmän kannan alue sijoittuu Lounais-Suomeen, Kainuun ja Kuusamon alueelle sekä Keski-Lappiin. Kannat voivat vaihdella kuitenkin voimakkaasti siemensatojen mukaan, vaikka kannanvaihtelut eivät olekaan yhtä suuria kuin pikkukäpylinnulla.

Isokäpylinnun pesimäkannan koossa ei ole havaittu selkeää pitkäaikaissuuntausta, mutta kanta on vaihdellut voimakkaasti eri vuosikymmeninä noin 20 000 ja 50 000 parin välillä. Määrät saattavat silti olla aliarvioita, sillä valtaosa linjalaskennoissa havaittavista käpylinnuista jää määrittämättä lajilleen, mikä saattaa vääristää pikku-isokäpylintu-lajiparin suhdetta. Isokäpylintu on uhanalaisuusarvioinneissa luokiteltu elinvoimaiseksi, mutta huomattava osa Euroopan isokäpylinnuista pesii Suomessa, minkä takia laji kuuluu ns. erityisvastuulajeihimme.

Tuorein kolmas atlas ei paljasta voimakkaita muutoksia isokäpylinnun levinneisyydessä. Ruutujen määrä on kasvanut kuitenkin selkeästi levinneisyyden pohjoisosissa verrattuna kahden edellisen atlaksen aineistoon. Kokonaisruutujen määrä on myös yli 250 ruutua enemmän kuin yhdistetyssä 1. ja 2. atlaksen aineistossa. Tämä voisi viitata kannan tihentymiseen.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma47712,3 %
Todennäköinen2666,9 %
Mahdollinen78620,3 %
Yhteensä152939,6 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta