« »

Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides)

SV: Lundsångare, EN: Greenish Warbler

kuva tästä lajista

Idänuunilintu on aasialainen laji, jonka pääasiassa Siperiaan sijoittuva levinneisyysalue ulottuu länsiosassaan Baltian maihin ja Suomeen. Meillä idänuunilintu on maan eteläpuoliskon harvalukuinen pesimälaji, joka suosii reheviä iäkkäitä kuusikoita ja kuusivaltaisia sekametsiä. Idänuunilintu ei kuitenkaan ole niin tiukasti vanhan metsän laji kuin usein saatetaan ajatella. Varsinkin sellaisina vuosina, kun lintuja saapuu otollisten sääolosuhteiden tuomina Suomeen runsaasti, kelpaavat muunkinlaiset metsät, kuten nuorehkot kuusikot sekä jopa koivuvaltaiset sekametsät. Venäjällä, jossa pesimätiheydet ovat meikäläisiä tiheyksiä huomattavasti korkeammat, idänuunilintuja pesii kaikenlaisissa metsissä.

Ensimmäiset idänuunilintuhavainnot maastamme ovat 1800-luvun lopulta. Laji oli suurharvinaisuus 1930-luvulle asti, jolloin se vakiintui pesimälajiksi Suomenlahden saaristoon, mm. Suursaarelle. Manner-Suomen valloitus alkoi 1940-luvulla. Idänuunilintu on runsastunut myös maamme eteläpuolella, mutta runsastumisen syitä ei kunnolla tunneta. Maamme idänuunilinnun pesimäkannan koko vaihtelee vuosittain voimakkaasti siten, että itätuulisten loppukeväiden jälkeen pesimäkanta on runsaimmillaan. Vuosittain kertyneen pienen linjalaskenta-aineiston mukaan viime vuosikymmeninä parhaita idänuunilintuvuosia ovat olleet 1978, 1995, 2003 ja 2010. Hyvinä vuosina Etelä- ja Keski-Suomen parhailta idänuunilintupaikoilla on useana vuonna havaittu kymmenenkin koiraan lauluryhmiä, joskus suurempiakin. Pesimäkannanarviot olivat 1940- ja 1950-luvuilla noin 1 300 paria ja 1990-luvun lopulla 2 000–5 000 paria. 1970-luvun lopulta lähtien kannan koossa ei näy pitkäaikaissuuntausta, ja nykykannan arvio on vuosivaihteluja korostava 3 000–10 000 paria.

Ensimmäiseen atlakseen 1974–79 osui hyviä idänuunilintuvuosia ja lajista ilmoitettiin pesintään viittaavia havaintoja noin 400 ruudulta (varma pesintä vain 31 ruudulta). Toisessa atlaksessa 1986–89 laji havaittiin noin 300 ruudulta. Uusimmassa atlaksessa laji havaittiin 850 ruudulla, ja varma pesintä saatiin todennettua noin 50 ruudulta. Idänuunilintu on selvästi levittäytymässä pohjoiseen ja länteen, ja vaikka levinneisyysalue on yhä aukkoinen, on se yhtenäistynyt maan etelä-, itä- ja keskiosissa. Kasvanut esiintymisruutujen määrä saattaa johtua kartoitustehokkuuden paranemisesta ja hyvän vuoden 2010 osumisesta atlasjaksolle.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma461,2 %
Todennäköinen3589,3 %
Mahdollinen44411,5 %
Yhteensä84821,9 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta