« »

Harmaalokki (Larus argentatus)

SV: Gråtrut, EN: Herring Gull

kuva tästä lajista

Harmaalokki pesii niin meren saaristossa kuin suuremmilla sisämaan järvillä. Lajin levinneisyys ulottuu etelärannikolta aika Keski-Lappiin asti, ja harvinta levinneisyys on maan pohjoisosissa. Harmaalokki pesii sekä yksittäispareina että yhdyskuntina, joista jälkimmäiset ovat yleisempiä etenkin saaristossa.

Harmaalokin pesimäkanta on kasvanut hyvin voimakkaasti 1900-luvun puolivälistä lähtien. Alun perin kannankasvun taustalla oli saaristolaisten harjoittaman vainon vähentyminen, mutta laji on oppinut hyödyntämään jo vuosikymmeniä sitten sekä kaatopaikkojen että turkistarhojen tarjoamia ruoka-apajia. Voimakkain runsastuminen todettiin 1960-luvulta 1980-luvuille etelärannikolla, jossa kanta on viimeisten vuosikymmenten aikana pysynyt vakaana tai taantunut kaatopaikoilla tapahtuneen kannanrajoitustoimien myötä. Toisaalta harmaalokkimäärät ovat kasvaneet viime aikoina sisämaassa ja Pohjanlahdella, joista jälkimmäisellä alueella kanta on yli kaksinkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä. Suomen pesimäkannan nykykooksi on arvioitu noin 30 000 paria.

Yhdyskuntalintuna kannanmuutoksia ei juuri näy atlasten välillä rannikon tiheän kannan alueella, mutta etenkin sisämaan kanta on tihentynyt vaikka 2000-luvun atlasta verrattaisiin yhdistettyihin 1970- ja 80-luvun atlastietoihin.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma137635,6 %
Todennäköinen51213,2 %
Mahdollinen58615,2 %
Yhteensä247464 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta