« »

Harmaahaikara (Ardea cinerea)

SV: Häger, EN: Grey Heron

kuva tästä lajista

Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajoilla esiintyvä harmaahaikara kuuluu linnustomme uudistulokkaisiin, sillä lajin ensipesinnät varmistettiin vasta 1920-luvulla. Laji säilyi hyvin harvalukuisena pesijänä aina 1980-luvulle asti, ja vielä 1990-luvullakin kannanarvio oli noin sata pesivää paria. Tällä hetkellä parimäärä on jo 700–1 000. Harmaahaikarat pesivät maassamme pääasiassa rannikkoseuduilla, vaikka viime vuosina laji on levittäytynyt myös sisämaahan. Pesät voivat olla joko yksittäin tai pienissä yhdyskunnissa. Harmaahaikara tarvitsee pesintään rauhaa, ja pesä rakennetaan suojaisaan metsään. Ravinnonhankinnassa haikarat käyvät ruokaisilla lahdilla, monesti parhailla lintuvesillä.

1970- ja 1980-lukujen yhdistettyyn atlakseen verrattuna varmojen pesimäruutujen määrä on kolmannessa atlaksessa noin viisinkertaistunut (nyt n. 80 kpl). Lisäksi noin 450 ruudusta on mahdollinen tai todennäköinen pesintä; myös näiden määrä on noin viisinkertaistunut aiemmasta. Vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa harmaahaikara luokiteltiin elinvoimaiseksi lajiksi.

PesimisvarmuusRuutuja% ruuduista
Varma802,1 %
Todennäköinen1493,9 %
Mahdollinen2717 %
Yhteensä50012,9 %

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu

kartta lajin levinneisyydestä Suomessa 1 & 2 atlaksen yhdistetyssä aineistossamuutoskartta