Mustaleppälintu on eurooppalainen alun perin vuoristoalueiden laji, joka 1900-luvun aikana on levittäytynyt laajalle alueelle Euroopan kaupunkiympäristöjä. Tyypillisiä pesimämaastoja ovat mm. teollisuusalueet, ratapihat ja muut urbaanit ympäristöt. Kannankasvun myötä laji on viimeisen noin puolen vuosisadan aikana levittäytynyt Keski- ja Etelä-Euroopasta kohti pohjoista. Suomessa mustaleppälintu on tuore tulokas pesimälajistoon. 1900-luvun ensimmäiseltä puoliskolta tunnetaan vain muutamia havaintoja (silloin tosin lintuharrastajia oli nykyistä huomattavasti vähemmän). 1950-luvulta lähtien havaintomäärät vähitellen kasvoivat, ja ensipesintä varmistettiin v. 1966. Sekä ensimmäisessä atlaksessa 1974–79 että toisessa atlaksessa 1986–89 mustaleppälinnun pesintä varmistettiin neljällä ruudulla (Etelä- ja Lounais-Suomessa ja länsirannikolla), lisäksi todennäköisiä tai varmoja pesintöjä havaittiin vajaalla kymmenellä ruudulla. 1990-luvun lopulla vuotuisen pesimäkannan kooksi arvioitiin 5–20 paria. Uusin atlaskartoitus paljastaa mustaleppälinnun voimakkaan runsastumisen ja levittäytymisen kohti pohjoista. Pesintä varmistettiin lähes 40 atlasruudulla, pohjoisin Etelä-Lapista. Lisäksi todennäköinen tai mahdollinen pesintä löytyi noin 90 ruudulta. Esiintymiskuvan muutos maassamme heijastelee lajin levinneisyyden laajenemista Keski-Euroopasta kohti pohjoista. Talvien leudontuminen ilmastonmuutoksen myötä edesauttanee mustaleppälinnun levittäytymistä ja kannankasvua Pohjois-Euroopassa.

Pienen populaatiokoon (arvio 150–300 paria) myötä mustaleppälintu on luokiteltu silmälläpidettäväksi uusimmassa maamme eliölajien uhanalaisuusarvioinnissa v. 2010.

Vertailu 1. ja 2 atlaksen yhdistettyihin tuloksiin Vertailutyökalu