Taustaa

Lintuatlashankkeen tausta

Lintuatlaskartoitus on osa luonnon monimuotoisuuden seurantaa. Atlaksen päämääränä oli selvittää Suomen pesimälintulajien nykyiset levinneisyydet. Hankkeessa kerättyä uusinta tietoa pesimälinnustosta voidaan yhdistää Suomessa aiemmin kerättyyn mittavaan lintutietoon sekä muuhun ympäristötietoon. Erityisen tärkeän vertailuaineiston tässä hankkeessa muodostavat Suomessa aiemmin toteutetut kaksi lintuatlasta (ensimmäinen atlas 1974–79; Hyytiä ym. 1983 ja toinen atlas 1986–89; Väisänen ym. 1998).

Lintuatlashanke perustui laaja-alaiseen yhteistyöhön linnustonseurantaa ja lintututkimusta harjoittavien laitosten, järjestöjen, tutkijoiden sekä harrastajien kesken. Linnut ovat eräs maamme parhaiten tunnetuista ja tutkituista eliöryhmistä, joita koskeva tietomme on kansainvälistä huipputasoa. Suomessa on lintututkijoiden lisäksi laaja, asiantunteva ja hyvin organisoitunut lintuharrastajakunta.

Monet ihmisen aiheuttamat muutokset metsä-, pelto- ja vesiympäristöissä ovat vaikuttaneet lintujen levinneisyyksiin ja runsauksiin. Näiden lisäksi ihmisen toiminnalla on ollut laaja-alaista vaikutusta mm. ilmastoon. Tämän atlashankkeen tarkoituksena onkin selvittää, miten erilaiset ympäristömuutokset vaikuttavat linnustomme monimuotoisuuden tilaan sekä arvioida näiden tietojen perusteella eri elinympäristöjen linturyhmien tulevaisuuden kannankehityksiä. Lintuja pidetään hyvinä ympäristömuutosten indikaattoreina, eli ne voivat tässä yhteydessä toimia myös elinympäristöjen yleisen tilan eräänä ilmentäjäryhmänä. Atlasaineisto on nyt kerätty ja sen tieteellinen hyödyntäminen mm. yllä esitettyihin teemoihin liittyen alkaa saman tien.

Lintuatlashankkeen yhteydessä maahamme perustettiin vakioreittien verkosto. Vakioreittien tarkoituksena on saada tietoa lintujen runsaudesta ja kannanmuutoksista. Näin ollen vakioreitit ja lintuatlas muodostavat yhdessä hyvän kokonaiskuvan Suomen linnuston levinneisyydestä, runsaudesta ja kannanmuutoksista. Tässä atlaksessa esitetyt parimäärä- ja kannanmuutostiedot perustuvat valtaosin Luonnontieteellisen keskusmuseon linnustonseuranta-aineistoihin, mm. vakioreitteihin. Petolintujen osalta parimääräarviot perustuvat vuonna 1982 alkaneen valtakunnallisen petolintuseurannan aineistoihin sekä muutamien harvinaisempien petolintujen osalta Maailman Luonnon Säätiön (WWF) ja Metsähallituksen aineistoihin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) aineistot ovat olleet merkittävässä osassa mm. vesilintujen, saaristolintujen, kanalintujen ja myös peltolintujen kannanarvioita tehtäessä.

Kolmas lintuatlas julkaistaan ainoastaan verkossa. Näin siksi, että tämä asetettiin tavoitteeksi jo syksyllä 2005 kun hankkeelle haettiin rahoitusta. Verkkojulkaisun etuna on ennen kaikkea nopeus: atlas on ”valmis” jo kolmen kuukauden kuluttua hankkeen päättymisestä. Verkkojulkaisussa ovat mukana myös ensimmäinen ja toinen atlas, ja erityisen vertailutyökalun avulla eri atlasten tuloksia on helppo vertailla. Halutessaan atlasta pystyy lukemaan kaikkialla missä on verkkoyhteys. Tämä on toisaalta myös ongelma, sillä kaikilla ei vielä ole hyvin toimivaa verkkoyhteyttä eikä välttämättä edes tietokonetta. Näiden käyttäjien palvelemiseksi mietimme muunlaisia ratkaisuja, joista kerrotaan myöhemmin erikseen.

Millaisia havaintoja lintuatlaksessa on mukana?

Lintuatlakseen on pyritty saamaan mukaan mahdollisimman kattavasti kaikki vuosina 2006–2010 kerätty ja tavalla tai toisella lintujen pesintään liittyvä havainto- ja seurantatieto. Tietoa on saatu mm. seuraavista lähteistä:

  • Hatikan kautta lintuatlasjärjestelmään tallennettu tieto
  • paperisilla atlaslomakkeilla museolle lähetetty tieto
  • BirdLife ry:n Tiira-järjestelmästä on siirretty kaikki pesimisvarmuusindeksillä merkityt havainnot atlasjärjestelmään syksyllä 2010. Lisäksi jotkut atlasvastaavat ovat omatoimisesti siirtäneet Tiiran havaintoja atlasjärjestelmään
  • rengastustiedot on siirretty atlasjärjestelmään siltä osin kuin ne koskevat poikasrengastuksia tai pesivinä rengastettuja tai kontrolloituja emolintuja
  • museon petolintu- ja sääksirekisterissä olleet tiedot
  • WWF:n merikotkarekisterin tiedot
  • Metsähallituksen petolintuseurantojen tiedot (muutto- ja tunturihaukka, maakotka ja merikotka Lapin alueella)
  • museon linnustonseurannan laskenta-aineistot ja pesäkortit
  • Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen peltolintu-, vesilintu- ja riistakolmiolaskentojen tiedot
  • Harvinaisuushavainnoista atlakseen on kelpuutettu vain rariteettikomitean tai paikalliskomiteoiden hyväksymät havainnot